Sain tuttavalta hirveän pussillisen leonberginkoiran karvaa ja olen sitä puhtaana kehrännyt. Ihanaa tuo rukkikehrääminen värttinän jälkeen, kun lankaa vain tulee ja tulee ja tulee... On värttinässäkin puolensa, sen oppi nopeammin kuin rukin käytön.
Yhden lankaerän, paakkuisen kuin mikä ja epätasaisen, virkkasin kämmekkään muotoon ja heitin pyykkikoneeseen huopumaan. Olisihan tuo voinut vielä enemmän huopua, mutta nyt tuli muuten lämpimät kämmekkäät! Voisin kuvitella, että tällä tavalla tehdyt lapaset olisi lyömättömät näillä leveysasteilla.
Tässä jokunen otos valmistusvaiheista.
 |
| Tässä tulee lankaa! |
 |
| Sävy on aika hauska! Tässä olen harsinut muovipussin löyhästi kämmekkään sisään, jottei kämmekäs huovu kiinni koneessa. |
 |
| Vasemmalla huovutettu versio, oikealla vielä huovuttamaton. Tuon verran ne kutistuvat pesukoneessa. |
 |
| Harjattu valmis kämmekäs. Ensi kerralla jätän harjaamisen tekemättä, olivat kivemmat kaikissa eri sävyissään. |
 |
| Vielä toinen puoli (kera ruman käteni...). Tämä betaversio 1.0 ja ensi kerralla teen pidemmät varret, en harjaa kämmekkäitä ja teen hieman peukaloa pidemmäksi. Jätän myös pidemmäksi aikaa pesukoneeseen, jotta huopuvat vielä enemmän. |
Hyvää siitä tulee :) Minulla myös ensimmäiset langat olivat melkoisen paakkuisia. Sitten tajusin karstata karvoja ensin vähän ja paakut vähenivät dramaattisesti. Japsin karvasta tein :)
VastaaPoistaHei! Kiitos kommentistasi. Minä myös karstaan villat ensin, vaikka karstaaminen on minun mielestä melko itaraa hommaa. :D Helpompi ne on sitten kehrätä, kun vetäsee pari kertaa karstan läpi, varsinkin jos ei tee kovin paksua köntsää villoista karstalla. :)
VastaaPoista